”Emme yritä todistaa, että
olen oikeassa, vaan että olen väärässä. Jos emme siinä onnistu, olen oikeassa.”
(Galilei Brechtin näytelmässä)
Kokeellinen tutkimusmenetelmä on yksi ihmiskunnan suurimpia
neronleimauksia, ja suuri osa hyvinvointiamme luovasta teknologiasta on
kehitelty kokeellisen tutkimuksen keinoin. Kokeellinen tutkimus on tehokkain
keino selvittää totuus maailmassa vallitsevista syy-seuraussuhteista.
Monet poliittiset, uskonnolliset ja
filosofiset väitteet ovat niin joustavia, ettei niitä ole mahdollista osoittaa
sen enempää vääriksi kuin oikeiksi. Hyvät tieteelliset väitteet taas ovat
tarkkoja ja täsmällisiä ja niiden paikkansapitävyys on mahdollista selvittää.
Psykologiassa esimerkiksi Freudin psykoanalyysia on kritisoitu siitä, että ”hän
ei ole edes väärässä” – mikään havainto ei voi edes teoriassa kumota sitä: jos
hyväksyn Freudin väitteen, että kärsin oidipaalikonfliktista, hän on
tyytyväinen ja laskee minut yhdeksi teoriansa todisteista. Jos taas kiellän
koko oidipaalikonfliktin, Freud (jos eläisi) hymyilisi tietäväisesti ja sanoisi
kieltämiseni vain todistavan hänen teoriansa siitä, että ihmiset torjuvat
oidipaalikonfliktin. Koska Freudin teoriaa ei voi todistaa oikeaksi tai
vääräksi, se on jäänyt tieteen marginaaliin.
Hyvän tieteellisen teorian ensimmäinen tuntomerkki on se,
että sen voi kokeellisin tutkimuksin osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Valitettavasti kaikki nykyisetkään teoriat eivät täytä tätä kriteeriä.
Seuraavassa
havainnollistan kokeellista tutkimusta hieman hölmöllä, mutta mieleen jäävällä
esimerkillä.
Ensin
luodaan tutkittava väite, jonka voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi.
Väitän, että Coca Cola maistuu paremmalta kuin Pepsi. Coca
cola on nimittäin useimmissa maissa myydympi merkki, joten voisi ajatella
ihmisten ostavan parempaa juomaa. Juoman suosio voi kuitenkin johtua monesta
muustakin asiasta kuin mausta. Jos haluan varmistaa, että Coca Cola todella
maistuu paremmalta, on syytä tehdä kokeellinen tutkimus.
Suunnitellaan
koeasetelma ja vakioidaan muuttujat
Hyvä koeasetelma on sellainen, jossa vain tutkittava asia (riippumaton
muuttuja) vaikuttaa mitattavaan asiaan (riippumaton muuttuja). Tässä tapauksessa
vain juoman maku saa vaikuttaa siihen, miten koehenkilöt arvioivat juomien
paremmuutta. Arjen havainnot ovat sietämättömän monitulkintaisia:
makukokemukseen vaikuttavat mm. juoman lämpötila, huoneen lämpötila, juoman hapokkuus,
juomaseura, juojan mieliala jne. Kokeessamme nämä muuttujat on vakioitu: molemmat
juomat ovat yhtä kylmiä, neste juuriavatuista pulloista kaadettuja,
tutkimusavustaja käyttäytyy neutraalisti koko ajan ja juomat nautitaan minuutin
sisällä, joten mielialakaan ei ehdi muuttua. Puolessa tapauksessa koehenkilöt
maistavat ensin Pepsiä sitten Coca colaa, puolessa tapauksessa toisin päin –
tämä siitä syystä, ettei tulos johdu siitä, kumpaa juomaa on juotu ensin.
Jotta ihmisten mielipiteet ja ennakkoluulot kolajuomien
paremmuudesta eivät vaikuttaisi tulokseen, käytän sokkojärjestelyjä. Tämä tarkoittaa sitä, että koehenkilöt eivät
tiedä juovatko he Coca colaa vai Pepsiä. Voin käyttää myös
kaksoissokkojärjestelyä, jossa kolajuomia tarjoileva tutkimusavustajakaan ei
tiedä kumpi juomista on Coca colaa, kumpi Pepsiä (juoma a vai b). Tällöin hän
ei voi käyttäytymisellään vaikuttaa siihen, kumpaa juomaa koehenkilöt suosivat.
Operationalisoidaan
muuttujat
Eli muutetaan tutkittava asia mitattavaan muotoon,
numeroiksi. Tässä tapauksessa se on helppoa. Tutkittavat arvioivat juomien
makua esimerkiksi asteikolla 1-5.
Mietitään
otantaa, eli tutkimuksiin valittuja henkilöjä
Otanta voi vääristää tulosta. On selvää, että muutaman
ihmisen otanta on liian pieni. Muutaman sadan otanta olisi tällaisessa
tutkimuksessa jo ihan hyvä, monien tuhansien otanta kuulostaa tarpeettoman
työläältä. Otanta voi olla myös kooltaan suuri, mutta vääristynyt. Jos
valitsisimme tutkittaviksi pelkkiä Coca colan faneja, heräisi ainakin epäilys,
että tulos ei ole yleistettävissä kaikkiin ihmisiin. Kolajuomat lienevät
suosittuja erityisesti nuorten keskuudessa, joten otantamme voisi olla pari
sataa satunnaisesti, arpomalla valittua lukiolaista.
Tehdään
tutkimus, analysoidaan tulokset ja arvioidaan tutkimusta itsekriittisesti.
Arjen väittelyssä saattaa menestyä katteettomalla
itsevarmuudella. Hyvä tutkija kuitenkin mieluummin kertoo itse tutkimuksensa
heikkoudet kuin antaa muiden tutkijoiden herkutella niillä. Lähes aina tutkimuksiin jää monenlaista huomautettavaa
ja epävarmuutta: jäljelle jääneiden vastaväitteiden poissulkemiseksi suunnitellaan yleensä
jatkotutkimuksia.
Kolajuomat on tässä hyvä esimerkki senkin takia, että
tällaisia tutkimuksia on tehty valtavalla määrällä ihmisiä. Aikanaan Pepsi loi
ns. Pepsi-haaste kampanjan. Ihmisille annettiin sokkotestinä sekä Pepsiä että
Coca colaa ja melkein aina Pepsi voitti. Myös Coca colan omissa tutkimuksissa Pepsi voitti
sokkotesteissä. Niinpä Coca cola toi markkinoille uuden, hieman Pepsiltä
maistuvan version Coca colasta. Se floppasi täysin. Mistä ihmeestä oli kyse?
Eikö kokeellinen tutkimus toimikaan?
Kokeellisen tutkimuksen suurin ongelma on yleensä ns.
ekologinen validius. Toisin sanoen kokeellinen tutkimusasetelma ei aina
muistuta arjen tilanteita ja siksi tulos voi joskus vääristyä. Siksi tutkijat antoivat tutkittaville kaksi tölkkiä nautittavaksi kotonaan
milloin huvittaa. Kyse oli yhä sokkojärjestelystä - tutkittavat tiesivät vain juovansa tölkki a:n ja tölkki b:n. Nyt tulos tasoittui ja Coca Cola alkoi taas jopa voittaa
testiä. Tällaisessa tutkimuksessa menetetään tosin kokeellinen kontrolli – emme
tiedä, minkä lämpöisenä, missä seurassa ja mielialassa koehenkilöt juomansa
joivat. Samalla ekologinen validius, tutkimuksen arjen kaltaisuus paranee. Tässä
tapauksessa paljastui, että koeasetelman vääristävä vaikutus syntyi juotavan
aineen määrästä. Sokkotestissä juomaa siemailtiin pieni hörppäys. Pepsi maistuu
aavistuksen makeammalta, joten se voitti siemailutestin. Arjessa kolajuomia
juodaan hyvinkin tölkillinen kerrallaan ja janoisena – siksi Coca cola pärjäsi
tölkittäin juotaessa paremmin.
Saivatko tutkijat siis ratkaistuksi kumpi maistuu paremmalta?
Tavallaan. Jos juo vain vähän kerrallaan Pepsi maistuu aavistuksen paremmalta,
jos juo enemmän ja janoisena, Coca cola maistuu hieman paremmalta. Makuerot ovat kuitenkin niin pieniä, että
nautitun juoman määrä, lämpötila ja merkkiin liittyvät mielikuvat ovat
käytännössä paljon tärkeämpiä.
Harjoitus. Suunnittele itse kokeellinen tutkimus.
1. Luo oletus, joka on mahdollista todistaa
oikeaksi tai vääräksi. Esimerkiksi: käsitekartat ovat tehokkaampi tapa
opiskella kuin alleviivaaminen.
2. Suunnittele tutkimusasetelma, jossa vain
tutkittava asia vaikuttaa mitattavaan asiaan. Eli mitä asiaa muuntelet ja mitä
mittaat. Esimerkiksi koeasetelma, jossa vain
käsitekarttojen ja alleviivaamisen käyttäminen vaikuttaa siihen kuinka hyvin asia
opitaan. Mieti käytätkö koehenkilöiden välistä koeasetelmaa (koeryhmä tekee
käsitekarttoja, kontrolliryhmä alleviivaa) vai koehenkilöiden sisäistä
koeasetelmaa (jokainen tutkittava opiskelee jonkin tekstin alleviivaten ja
jonkin tekstin käsitekartoin). Mieti mitä kaikkea pitää vakioida, jotta koe
olisi tasapuolinen ja reilu, eikä tulosta inhoava pääsisi huomauttamaan
mistään.
3. Miten mittaat tutkittavaa asiaa, tässä
esimerkissä oppimista? Voitko kenties käyttää sokko- tai
kaksoissokkojärjestelyjä vähentämään oppimisen arvioitsijoiden puolueellisuuden
vaikutusta. Vai voitko käyttää monivalintaa ja robottiarvioita (ja mitä
ongelmia taas siihen voisi liittyä).
4. Pohdi otantaa. Tämä on aivan erityisen
tärkeää, jos käytät koehenkilöiden välistä koeasetelmaa. Mitä sinun pitää
tehdä, että tulokset eivät selity sillä, että toiseen ryhmään valikoitui välkympää väkeä kuin toiseen. Koehenkilöiden sisäisessäkin koeasetelmassa
joudut miettimään sitä, kuinka laajasti tuloksesi ovat yleistettävissä
5. Selitä ekologisen validiuden käsite ja
pohdi, mitä se tässä esimerkissä voisi olla. Missä määrin valvotuissa
olosuhteissa, psykologian laitoksella tapahtuva opiskelu eroaa arjen
opiskelutilanteista.
6. Mieti myös tutkimuksen heikkouksia ja
millaisilla jatkotutkimuksilla niitä voisi vähentää.
7. Pystytkö liittämään tutkimuksesi
psykologisiin teorioihin? Esimerkiksi onko jokin oppimisteoria, johon tämän
tutkimuksen voisi helposti liittää? Johtaisiko kilpaileva teoria toisenlaisten
koeasetelmien rakenteluun?
8. Täyttääkö tutkimuksesi eettiset
kriteerit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti