Ole minulle sensori!

Syksy 2022, tehtävä 6. Valitse yksi kuvaajissa esitetyistä mielenterveyshäiriöistä ja kuvaile sen keskeisiä piirteitä. Pohdi, miksi todennäköisyys sairastua valitsemaasi mielenterveyshäiriöön on suurimmillaan tietyssä iässä ja kehitysvaiheessa.

  

Loin kaksi hyvin erilaista, verraten lyhyttä mutta asiapitoista vastausta tähän. Ensimmäinen vastaaja tietää paljon, mutta ajattelee vähän. Toinen vastaaja tietää vähän yksityiskohtia, mutta hän ajattelee paljon. Kumpi on sinusta parempi?

 

Vastaaja 1.

Mielenterveyden häiriöiden luokitteluun on kaksi kansainvälisesti paljon käytettyä luokittelusysteemiä, amerikkalainen DSM sekä Suomessakin käytettävä YK:n terveysjärjestön WHO:n luoma ICD -luokitus. Molemmat niistä tunnistavat masennuksen ja se pitää erottaa mm. kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai päihteiden käytön suoraan aiheuttamasta masennuksesta – niille on omat diagnoosinsa. ICD 10 ei myöskään diagnosoi lähiomaisen kuolemaan liittyvää surua masennukseksi.

 

Masennuksen oireet ovat moninaiset. Emotionaalisiin oireisiin kuuluu masentuneen mielialan lisäksi esimerkiksi haluttomuus. Kognitiivisiin oireisiin kuuluu mm. pessimistinen tapa ajatella itsestä muista ja tulevaisuudesta, joskus myös vaikkapa päätöksenteon vaikeuksia. Masennuksen sosiaalisiin oireisiin kuuluu tyypillisesti vetäytyminen. Myös fyysisiä oireita voi esiintyä, mm. uniongelmia ja voimattomuutta.  

 

Oheisesta diagrammista näkyy, että todennäköisyys sairastua ensimmäistä kertaa masennukseen on suurimmillaan 19.5 vuoden iässä. Kuvaajan varjostettu alue on suurimmillaan 15-25 vuoden välissä, mikä tarkoittaa sitä, että todennäköisyyden arvio on epätarkimmillaan juuri tuolloin.

 

Masennukseen on monia syitä, usein laukaisevana tekijänä on jokin menetys, esimerkiksi ihmissuhteen päättyminen. Tästä näkökulmasta ajatellen 20 vuoden ikä on aika ymmärrettävä elämänvaihe masennuksen puhkeamiseen, koska tuolloin haetaan yleensä pysyvää parisuhdetta ja seurustelujen kariutumiset aiheuttavat menetyksen kokemuksia. Erik H. Eriksonin mukaan varhaisaikuisuuden kehityskriisi onkin juuri läheisyyden ja eristyneisyyden kriisin ratkaiseminen – käytännössä läheisyyttä tarjoavan ihmissuhteen luominen johonkuhun. Tämän kriisin epäonnistuminen voi ehkä näkyä nuorten aikuisten masennustilastoissa. Eriksonin mukaan identiteettikriisi on nuoruusiän kehityskriisi ja sekin voisi selittää kaaviota, varsinkin sitä, että masennuksen puhkeamisen todennäköisyys kasvaa merkittävästi nuoruusiän alkaessa. Epävarmuus henkilökohtaisesta ja sosiaalisesta identiteetistä, seksuaali-identiteetistä ja tulevasta ammatti-identiteetistä voivat ehkä altistaa masennukselle – kun omaa paikkaa ei löydy, elämää ei koeta enää kovin mielekkäänä.

Sosiaalipsykologisesti tarkastellen kyse voisi olla vertaisryhmistä. Esimerkiksi muutto opiskelujen perässä uudelle paikkakunnalle johtaa usein vertaissuhteiden muuttumiseen. Status eli ryhmältä saatu arvostus voi olla uusissa ryhmissä matalampi kuin ennen, roolit vähemmän mieluisia ja julkilausumattomat piilonormit hämmentäviä. Kaikki tämä voi johtaa vierauden kokemukseen ja altistaa masennukselle juuri diagrammin osoittamassa nuoren aikuisuuden iässä.

Diagrammin mukaan masennus voi kuitenkin puhjeta myös myöhäisemmällä iällä. Vaikeudet parisuhteessa, työelämässä tai vanhemmuudessa voivat selittää tätä. Samoin huonot elämäntavat kuten päihteiden liiallinen käyttö tai krooninen univelka. Biologisista tekijöistä mm. geenit voivat selittää alttiutta sairastua masennukseen, ja masentuneilla on havaittu poikkeavuutta hermoston toiminnassa, mm. stressiä säätelevässä hypotalamus, aivolisäke ja lisämunuaiset -järjestelmässä. Välittäjäaineista masennus on liitetty poikkeamiin esimerkiksi serotoniinin toiminnassa. Nämä syyt selittävät sen, että masennus voi puhjeta melkein missä ikävaiheessa tahansa paitsi lapsuudessa. Kun stressitekijöitä on kyllin paljon, biologisesti masennukseen taipuvainen sairastuu.

368 sanaa.

 

Vastaaja 2.

Yksi psykologian hankalimmista kysymyksistä on sisäisen ja ulkoisen toiminnan suhde. Ihmisellä voi olla ulkoisesti kaikki hyvin ja käyttäytymisen tasolla hän hymyilee iloisesti. Sisäisesti, hiljaa mielessään, hän kuitenkin voi olla lohduton ja kärsiä kovin. Sisäistä kokemusta on tavattoman vaikea tutkia objektiivisesti ja tämä vaikeuttaa myös psykiatristen diagnoosien tekemistä. Lääkärit tekevät diagnoosit usein muutaman kysymyksen perusteella – onko masennusoireita paljon, onko niitä ollut kauan ja haittaavatko ne elämää. Masennusta ei – ainakaan vielä – osata diagnosoida aivokuvauslaitteella tai verikokeella. Sisäinen kokemus kaiken merkityksettömyydestä pakenee objektiivisia mittareita, tiedämmekö lopulta mitä masennus on? Tyypillistä on ainakin se, ettei masentuneella ole aina kaikkia masennusoireita, mutta hänellä saattaa hyvinkin olla monia oireita jostakin muusta sairaudesta, vaikkapa jostakin ahdistushäiriöstä. Sairastavatko vaikkapa työpaikkakiusaamisen tai petetyksi tulemisen takia masentuneet todella samaa sairautta? Tai ne, joilla on synnytyksen jälkeinen masennus?

 

Oheisen graafin Y-akselilla on masennuksen puhkeamisen todennäköisyys ja X akselilla ikä.  Graafi olisi kiinnostavampi, jos masennus olisi jokin selkeä yksi asia, mutta niinhän ei ole. Samalle viivalle päätyvät niin työn uuvuttamat kuin pohjattoman yksinäiset ja ties ketkä. Voimmeko esimerkiksi tuon graafin perusteella ajatella, että lapset eivät masennu? Vai onko niin, että lääkäreillä ei ole hyviä työkaluja diagnosoida lasten masennusta. Entä onko todella niin, että masennus puhkeaa tyypillisimmin 19.5 vuoden iässä kuten graafi väittää, vai onko kyse siitä, että tuon ikäiset ovat opiskelijaterveydenhuollon piirissä ja voivat hakeutua yhteiskunnan kustantamaan hoitoon. Vanhemmat ihmiset joutuvat usein maksamaan hoitonsa itse, joten he ehkä enemmän sinnittelevät. Tai vanhemmat ihmiset ovat työterveyden piirissä ja siellä voi olla käytännössä erilaiset diagnostiset käytännöt kuin opiskelijaterveydenhuollossa. On myös huomattavaa, että graafi kuvaa masennuksen puhkeamisen todennäköisyyttä eri ikäisillä: Eli ihminen, jonka lievä masennus diagnosoidaan 19 -vuotiaana ja jonka masennus pahenee sietämättömäksi ja työkyvyttömyyttä aiheuttavaksi 30 -vuotiaana, näkyy oheisessa graafissa kohdassa 19 vuotta. Kuvaajan varjostettu alue on suurimmillaan 15-25 vuoden välissä, mikä tarkoittaa sitä, että todennäköisyyden arvio on epätarkimmillaan juuri tuolloin. Aineisto ei kuitenkaan paljasta, mihin tämä todennäköisyyden epätarkkuuden vaihtelu perustuu.

 

Jos kaikesta huolimatta tuo graafi kuvaa masennuksen todellisuutta ja masennus on aidosti nuoruusiälle ja varhaisaikuisuudelle ominainen häiriö, se voisi johtua kyseisten ikävaiheiden kehitystehtävistä: itsenäistymisestä vanhemmista, identiteetin ja elämänkumppanin etsimisestä, opiskelupulmista tai opiskelijoiden tunnetusti kyseenalaisista elämäntavoista – päihteistä ja unenpuutteesta.

 

345 sanaa.