MIKÄ SUN ON JÄNÖNEN, KUN ET ENÄÄ HYPPELE?

Jäniksellä oli huono ja vetämätön olo. Ei paljon tehnyt mieli hyppiä. Mutta sehän ei tietenkään käy, kaikkien jänisten pitää olla terhakkaita ja terveitä. Jos jänis ei hyppele, se voi olla masentunut tai jotakin muuta aivan kauheaa. Jänis pitää saada nopeasti hyppimään. 

- Kyse on huonosta itsetunnosta. Jänistä ei ole kannustettu ja kehuttu, sanoi ensimmäinen parantaja. Hän ei ollut vuosikymmeniin lukenut naistenlehtiä, eikä tiennyt, että itsetunto oli jo mennyt muodista. 
- Ei ei ei, sanoikin heti muodikkaampi selittäjä. Kyse on puuttuvasta itsemyötätunnosta. Jänis on ottanut liian raskaasti epäonnistumisensa. Jänis voisi ehkä osallistua kansainväliseen mindfulness - sessioon omalta älykännykältään. Se parantaisi jänön resilienssiä... ja sitä kautta siitä tulisi enemmän voikukka- kuin orkideapupu. 
- Minä suhtautuisin näihin psykologisoiviin teorioihin varauksella, sanoo luonnontieteellisesti suuntautunut jänötohtori. Epäilen jänön nukkuneen liian vähän. Siitä väsymys. 
- Pah... sanoo pupujen psykoanalyytikko. Nykyajan kotkotuksia. Kuunnelkaa pupua, niin huomaatte, että kyllä sillä on ihan selvästi äitisyndrooma. Äiti on pakottanut sen reippailemaan. Tuo jähmettyminen liikkumattomaksi on tavallaan keino uhmata äitiä, eräänlaista itsenäistymistä. Että jos sinä käsket hyppimään, niin sitten minä en ainakaan liiku. 
 - Älä säädä päätäsi, vika on yhteiskunnassa, sanoo silloin psykoanalyytikon ikätoveri ja ryyppykaveri, (ja yhtä partainen, villapaitaan ja pyöreisiin silmälaseihin sonnustautunut) marxilainen jänöspesialisti. Kapitalistinen järjestelmä takaa sen, että hyödyn hyppimisestä korjaa joku muu. Hyppimättömyys on rationaalinen valinta, poliittinen teko. Jänön ongelma on vain se, ettei se pelokkaana uskalla järjestäytyä. 
- Kylläpä on tunkkaisia selityksiä, huokaisee paikalle hälytetty Dweck. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että jänö on pysyvyyden viitekehyksessä. Se uskoo hyppimisen johtuvan luontaisista ominaisuuksista, joihin ei voisi vaikuttaa. Jänö alkaa kyllä hyppiä, kun se saadaan uskomaan kasvun viitekehykseen ja mahdollisuuteen hyppiä entistä reippaammin. 

Entäpä jänö itse? 
Se oli jo aikoja sitten hypännyt pois, erääseen suojaiseen koloon murjottamaan. 
Kun siltä kysyttiin, miksei se enää hyppele tuon enempää, vastaus oli:
- Olen jänö enkä ihminen. Me jänöt ei vaan aina jakseta. Joskus tekee mieli murjottaa. Ehkä te ihmiset olette toisenlaisia, joten hyppikää ite. 

Sen pituinen se.