perjantai 23. helmikuuta 2018

KENTTÄTUTKIMUKSEN SIETÄMÄTÖN SEKAVUUS

kuvassa simpnassi, tekstissä seikkailevat paviaanit, ei saa hämmentyä, minulla ei vain ollut hyvää paviaanikuvaa

Robert Sapolskyn mielestä sinussa on jotakin pahasti vialla, jos tunne-elämäsi eläinmalliksi sopii laboratoriorotta. Niinpä hän lähti Keniaan tutkimaan paviaanien stressiä. Keniassa elävä paviaani on Sapolskyn mukaan aika hyvä eläinmalli ihmisenkin stressille, koska niitä stressaa eniten sama asia kuin meitäkin - omat lajitoverit. 

Kenttäolosuhteet ovat kuitenkin usein varsin kaoottisia ja Sapolsky kertoo tutkimuksensa haasteista havainnollisesti kirjassaan a Primate´s memoir.  Aluksi piti opetella erottamaan lauman paviaanit toisistaan - muutenhan havaintoja ei voi mitenkään tulkita. Juutalaisen kasvatuksen saanut Sapolsky huvitti itseään antamalla paviaaneille raamatullisia nimiä - johtaja oli Salomon, alfanaaras oli Leea, nuori lemmenkipeä teinipaviaaninaaras oli Ruut jne. Lopputulemana on varsin hilpeitä kenttämuistiinpanoja tyyliin: Joshua "quiet kid, didn´t make trouble, had a serious, unflappable (järkähtämätön) look about him. Masturbated a lot in the bushes."

Sapolskyn oletus oli tuon ajan stressitutkimuksen mukainen - stressi olisi suurinta niillä, joiden status ryhmässä on alhainen, vähintä niillä, jotka ovat lauman johdossa. Saadakseen selville oliko väite totta, Sapolskyn piti ensin oppia tunnistamaan, mitkä paviaanit olivat laumahierarkiassa milläkin tasolla. Kuka väisti ketä. Tämän jälkeen piti päästä mittaamaan paviaanien stressitasot. 

Verinäytteen ottaminen luonnonpaviaanilta ei ole ihan helppoa. Käytännössä paviaani pitää nukuttaa. Ei aivan helppoa sekään - jos jahtaat paviaania pari tuntia jeepillä ja ammut sitten sen turkkiin nukutusnuolen, et ehkä saa ihan normaalia stressilukemaa! Eli Sapolskyn piti oppia yllättämään paviaanit - ampua nukutusnuoli puskista, silloin kun paviaani ei osaa odottaa mitään.

Stressihormonien määrä vaihtelee myös vuorokauden ajan mukaan. Jotta data olisi vertailukelpoista, paviaanit piti nukuttaa suurin piirtein samaan aikaan vuorokautta. 

Sapolskyn onnistui voittaa esteet ja saada vertailukelpoiset näytteet. Tulokset vahvistivat oletuksen. Stressitasot heijastelivat aika suoraviivaisesti statusta laumassa. Alfauros Salomonin stressitasot olivat alhaiset, pahnanpohjimmaisen, Jobiksi ristityn heikon paviaanin stressi oli kovaa ja kroonista. 

Sapolsky palasi kesä toisensa jälkeen tutkimaan rakkaita paviaanejaan. Tulokset mutkistuivat. Salomon oli saanut haastajan ja sen stressitasot huitelivat pilvissä. Ahaa! Vakiintuneessa laumassa stressi on pienintä yläpäässä, mutta vallankumouksen aikana onkin stressaavinta olla valtaapitävä. 

Kesä toisensa jälkeen Sapolsky palasi Keniaan ja tulokset vain mutkistuivat. Paljastui, että alfa-uroksia on moneen lähtöön. Oli hermostuneita ja aggressivisia alfoja, joiden stressitasot olivat pysyvästi korkealla. Oli myös hierarkian keskitasolla huitelevia paviaaneja, jotka onnistuivat välttelemään taisteluita ja elämään suhteellisen mukavaa elämää, alhaiset stressitasot. Paviaanien persoonallisuus näytti vaikuttavan niiden stressitasoihin. 

Tutkimus etenee usein tähän tapaan. Tutkitaan jotakin rajattua, mitä on mahdollista tutkia. Tutkitaan lisää ja asia paljastuu koko ajan konstikkaammaksi. Populaareissa tiedelehdissä tulokset esitellään toisinaan lopullisina totuuksina. Tyypillisempää kuitenkin on, että tutkimustulos avaa polun, tulokset tarkentuvat ja muuttuvat sitä mukaan kun asiaa tutkitaan. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti