PIIRRETEORIAT, MIKSI PSYKOLOGIAAN KUULUU PETTYÄ HIUKAN, OSA 1.

Olen psykologi ja arvostan alaani. Silti ajattelen, että psykologiaan kuuluu hiukan pettyä. Tämä johtuu siitä, että moni odottaa psykologialta liikoja. Ensimmäisenä esimerkkinä tästä piirreteoriat ja persoonallisuustestit. 

Jos olisit peruna, millainen peruna 
olisit?

Netissä on "hassun hauskoja" persoonallisuustestejä. Millainen pizza olisit? Mihin Tylypahkan tupaan kuuluisit? Nämä ymmärretään viihteeksi, silti niistäkin innostutaan. Myers-Briggs testi on astetta vakavampi ja siinä käytetään samantapaisia kysymyksiä kuin oikeissa psykologisissa testeissä. Testituloksia jaetaan somessa eräänlaisina identiteetti-julistuksina:  "olen INTJ" tarkoittaa hieman samaa kuin "olen liberaali", "olen maalainen", "olen tappara-fani".  Ne ovat eräänlaisia leimoja, joita ihminen haluaa itselleen antaa, tapoja määritellä itsensä.  

kuvat Midjourney tekoäly

Monet psykologit - minä mukaan lukien - suhtautuvat Myers-Briggs testiin kiusaantuneesti. Ilmeisin ongelma on se, että testi jakaa ihmiset kömpelösti aina kahtia. Olet joko introvertti tai ekstrovertti. Testitulos tosin antaa prosenttilukeman siitä, kuinka intro- tai ekstrovertti olet, mutta itse testitulos leimaa sinut jommaksi kummaksi, olet joko I tai E. Tämä on yhtä tyhmää kuin jakaa ihmiset lyhyisiin ja pitkiin. Jos olet 178 senttiä pitkä mies, olet pitkä. Mutta jos olet 177 senttiä pitkä mies, oletkin lyhyt. Eihän se näin mene. Vaikka on olemassa poikkeuksellisen lyhyitä ja pitkiä, valtaosa meistä on keskimittaisia. Sama pätee piirteisiin, ja nyt tulee ensimmäinen pettymys: On vaikea tuulettaa tai juhlia tulosta, jonka mukaan olen keskimittainen, keskiälykäs, keskiekstrovertti jne.  Ei siitä saa edes hyvää itseironista vitsiä: olen hankala ihminen, koska olen keskitunnollinen keskiekstrovertti. Ei toimi. 

"Mutta minä niin selvästi tunnistin itseni niistä muutamista kysymyksistä! En varmasti ole tässä suhteessa keskiverto!" Ehkä et ole. Todennäköisempää kuitenkin on, että jotkut kysymykset nostivat mieleesi voimakkaita muistoja ja ohjasivat vastauksiasi liikaa. Otetaan esimerkiksi kysymys: "Minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin." Kun kaivelen muistojani, on ollut aikoja ja tilanteita, jolloin tuo on ollut ehdottamasti totta. On silti tullut koettua aikoja ja tilanteita, joissa tuo on ollut ehdottomasti väärin. Riippuu siis tilanteista ja ihmisistä. Olenko jämäkkä? Riippuu asiasta ja ihmisistä. Olenko huolellinen - riippuu asiasta. Jos vastaan olevani jämäkkä, saatan muistella tilannetta, jossa olen ollut poikkeuksellisen rohkea ja vahva. Muisto on jäänyt mieleen paremmin kuin monet arkiset tapahtumat, joissa en ole ollut lainkaan jämäkkä. 

On aika tulla toiseen pettymykseen. Otetaan tarkasteluun psykologien suosima Big Five tai NESTA-malli. Se on huolella laadittu, tieteen ihanteet täyttävä testi. Käytetyt kysymykset ovat hyväksi havaittuja ja tulosten tulkitsemiseen on hankittu paljon tietoa - vastauksiasi voidaan verrata mielekkäällä tavalla muiden ihmisten vastauksiin. Testituloksissa et saa pöhkön jyrkkiä luonnehdintoja vaan jotakin tällaista: olet hieman keskimääräistä tunnollisempi, hieman vähemmän esktrovertti kuin muut ikäisesi suomalaiset jne. Esimerkiksi minä olen luultavasti jonkin verran tunnollisempi kuin ikäiseni miehet keskimäärin, mutta jos haluat tietää, miten toimin eri tilanteissa, sinun pitäisi tietää, mistä asioista olen kiinnostunut. Olen tunnollinen asioissa, johin panostan ja tästä syystä erityisen huolimaton asioissa, joista en välitä. Piirteillä ei ole kovin paljon väliä asioissa, jotka ovat leimallisen tehtävä- ja tilannekohtaisia.

Psykologiaan kuuluu pettyä hiukan, mutta ei paljoa. Piirteitäkin kannattaa kaikesta huolimatta tutkia. Jos tutkitaan suurta joukkoa ihmisiä, tunnollisuus ennustaa kohtuullisesti, kenestä saa hyvän työntekijän, ekstroversio ja sovinnollisuus ennustavat aika hyvinkin sitä, millaista some-sisältöä ihminen haluaa kuluttaa jne. Akateeminen psykologia pyrkii löytämään yleisiä lainalaisuuksia, jotka pätevät useinmiten. Tässä psykologia pärjää ihan ok. 

Ihmisten halu lukea psykologiaa on kuitenkin usein henkilökohtainen: halu ymmärtää itseä ja läheisiä. Tässä akateeminen psykologia ja piirreteoriat aivan erityisesti epäonnistuvat, koska a) yksilön toimintaa selittää paljon enemmän muut asiat, esim. tilanne ja yksilön arvot ja muistot, b) useimmat meistä olemme piirteiltämme aika keskivertoja, joten piirteen selitysvoima ei ole kovin suuri, c) piirreteoriat perustuvat ihmisten arvioihin omasta itsestään - ei ole todennäköistä, että itsearvioon perustuva testi paljastaisi sinulle mitään kovin yllättävää sinusta. 

Psykologiasta kuuluu aluksi innostua, sitten pettyä ja lopulta innostua uudestaan, mutta nyt varovaisemmin. Matkan varrella kysymykset muuttuvat usein vähemmän henkilökohtaisiksi. "Olenko introvertti tai ekstrovertti" - on kysymys, johon ei useinkaan saa hyödyllistä vastausta. Sen sijaan "pitäisikö terveysvalistus olla erilaista ekstro- ja introverteille" on parempi: vastaus voi olla mielekäs. Piirreteoriatkin toimivat paremmin kun pyritään ymmärtämään ihmisjoukkoa, ei yksilöä.