TUNNEÄLY

Kun lähdin opiskelemaan psykologiaa, minulla oli jonkinlainen hämärä, julkilausumaton haave, että psykologian opinnot tekisivät minusta suvereenin ihmisen, joka tilanteessa kuin tilanteessa osaisi toimia fiksusti, ja jonka suusta ei koskaan tulisi mitään hölmöyksiä, joita täytyisi hävetä kuukausitolkulla.

Halusin, että minulla olisi jonkinlainen henkinen kaukosäädin, jolla voisin säätää tunteitteni sävyjä, voimakkuutta ja kontrastia kuin kuvaa televisiossa. Puolustuksekseni todettakoon - minulle tuo ajatus oli vain hämärä haave. Monet kirjakaupan self-help kirjat kauppaavat moista moskaa täysin häpeilemättä täytenä totena. Mokomat.

Terapeuttini oli paljon viisaampi. Hän väitti, että yksi hänen päätehtävistään on tuottaa siedettävissä olevia pettymyksiä. Olin saanut kokea oman osani sietämättömiä pettymyksiä. Terapeutin tehtävä ei ollut poistaa tuskaani tai tehdä minusta robottia, joka hallitsee tunteensa täydellisesti. Hänen piti siis tuottaa minulle pettymys. Mutta sellainen, jonka saatoin kestää ja joka ei tuhonnut kontaktia häneen, vaan päinvastoin syventäisi sitä. Hän onnistui mainiosti.

Myös lukion psykologian opintojen tehtävä on tietyssä mielessä tuottaa siedettäviä pettymyksiä. Psykologiatiedekään ei tarjoa henkistä kaukosäädintä, jolla voisi saada elämänsä täydelliseen hallintaan. Sen sijaan voi saavuttaa jotakin vaatimattomampaa - ja paljon parempaa: voi oppia epätäydellisiä mutta useinmiten riittäviä keinoa tasoittaa pahimpia tunnemyrskyjä ja hillitä itseään sen verran, ettei joudu kovin pahoihin vaikeuksiin. Psykologia tarjoaa myös näkökulmia, jotka kehittävät myötätuntoista suhtautumista tunnesolmuihin, itsen ja muiden.


Tunnemyrskyjen keskellä on ymmärrettävää haluta hallita tunteitaan täydellisesti. Se ei kuitenkaan olisi hyvä asia. Itse asiassa evolutiivisesti ajatellen yksi tunteiden tehtävistä on tehdä meistä sopivasti arvaamattomia: Kehittymätön eläin käyttäytyy mekaanisen ennustettavasti ja on siksi helppo saalis kokeneelle metsästäjälle. Ennustettavasti käyttäytyvää apinaa taas on ovelien laumatoverien helppo huijata. Satunnainen arvaamattomuus on etu.

Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta. Olin yläasteella koulukiusattu ja aivan liian ennustettavasti kiltti. Monien kiusattujen tavoin pidin jollakin kummalla tavalla kunnianani kestää kiusaaminen valittamatta, vastaanlaittamatta ja opettajiin turvautumatta. Eräänä päivänä tunne-elämässäni tapahtui kuitenkin jonkinlainen oikosulku ja aloin käyttäytyä yllättävästi. En missään nimessä ole rohkea, mutta olin ehkä niin pohjattoman väsynyt kiusaamiseen, etten enää välittänyt. Kun koulun pääkiusaaja rääkkäsi muuatta toista hikipinkoa, kävelin aivan hänen viereensä ja sanoin kyllästyneellä äänellä: "Olet sää kova Virtanen". Kiusaaja jätti aiemman uhrinsa, kaatoi minut maahan ja odotti luultavasti pelokasta reaktiota. Mutta minua alkoi kaiken järjen vastaisesti naurattaa. Se oli luultavasti jonkinlaista hysteeristä hullunnaurua. Kiusaajaa se hämmensi. Hän ei tiennyt mitä tehdä minulle. Niinpä hän pudisteli päätään, lähti pois ja sanoi jotakin sellaista kuin "..ttu  toi on hullu". Kiusaajan edellisestä uhrista ja hänen parhaasta ystävästään sain sinä päivänä elinikäiset ystävät itselleni. Arvaamattomuus todellakin kannatti.

Tunnemyrskyjään on kuitenkin hyvä osata hillitä. Siinä auttaa tunneäly. Daniel Goleman teki tuon termin tunnetuksi, mutta asian vakavassa tutkimisessa on kunnostautunut Peter Salovey. Hänen mukaansa tunneälyn ensimmäinen osatekijä on kyky tunnistaa tunteita itsessä ja muissa. Jos esimerkiksi tunnistat milloin olet suuttunut tai loukkaantunut ja myönnät nuo tunteet itsellesi, sinusta ei tule tekopyhää tai pingottuneesti pakkohymyilevää ihmistä. Olet aidompi.

Jos taasen tunnistat muiden tunteita taitavasti, saatat huomata milloin toinen on kovilla, vaikka esittääkin urheasti, että kaikki on hyvin. Jos olet riidellyt pomosi/ opettajasi/ vanhempasi/ ystäväsi/ kumppanisi jne kanssa, tunneäly auttaa sinua tunnistamaan toisen osapuolen ensimmäiset haparoivat sovinnoneleet. Tunnetyhmempi ei niitä huomaa, jolloin sovintoa yrittänyt loukkaantuu ja riitä jatkuu, ehkä jopa paisuu.

Tunneälykäs myös ymmärtää tunteiden lainalaisuuksia. Hän esimerkiksi tajuaa tunteiden vaativan joskus aikaa. Jos ystäväsi kertoo sinulle pettymyksistään ja sanot hänelle jonkin lohduttavan lauseen heti, ystäväsi luultavasti kokee, ettet ota hänen tunteitaan vakavasti. Sama lohduttava lause voi tuntua aidosti hyvältä, jos se sanotaan sen jälkeen, kun olet kuunnellut ystäväsi tarinaa pidemmän tovin - olet todistanut, ettet vain yritä päästä hänestä eroon.

Tunneälykkään käsitykset tunteista ovat vivahteikkaat. Hän ei esimerkiksi pidä syyllisyyttä ja häpeää synonyymeinä. Syyllisyys herää, kun on tehnyt jotakin väärää ja se motivoi hyvittämään tekoaan. Häpeä puolestaan liittyy siihen, että tulee torjutuksi tai nolatuksi toisen silmissä. Esimerkiksi rakkautensa tunnustanut ja rukkaset saanut ei ole tehnyt mitään väärää. Hän ei luultavasti koe syyllisyyttä vaan häpeää. Häpeä puolestaan motivoi vajoamaan maan alle, ja kun se ei onnistu, ihminen yleensä välttelee ihmisseuraa.

Tunnelykäs osaa säädellä tunteitaan. Ei täydellisesti, mutta sen verran, että pärjäilee. Tunneäly ei siis suojaa kärsimykseltä, mutta ihminen saattaa tunneälyn avulla oppia keinoja lieventää tai lyhentää kärsimystään: Joku purkaa tuskaansa kuuntelemalla musiikkia, toisella on luottoystävä, jolle purkaa huoliaan. Tunnen erään terapeutin, joka päästelee höyryjä laulamalla autossa "Isotalon Anttia ja Rannanjärveä" mahdollisimman rumalla äänellä.

Kaiken tämän lisäksi tunneälykäs osaa motivoida itseään tunteidensa avulla ja huomioida tunteet myös silloin, kun tekee tärkeitä päätöksiä: hän ei esimerkiksi valitse rahakasta ammattia, jossa ei viihdy, vaan hakee jonkinlaista kompromissia tuntetarpeiden ja hyötynäkökohtien väliltä.

Paras on hyvän vihollinen: Niinpä täydellisyyttä hipova tunnekontrolli ei ole tunneälyä. Se on vieraantumista elämästä. Epätäydellinen kontrolli, sopiva ennakoimattomuus ja sen verran tolkkua, että pärjää ja pystyy joskus muitakin auttamaan... siinä se tunneäly, jota voin suositella.

Ehkä petyit tähän tekstiin siedettävästi? Niin ainakin toivon.